Kriisimaa, punainen maa, ei-turvallinen maa. Vieraskieliset levittävät koronaa. Rajat kiinni.
Nämä sanaparit ja lööpit ovat tulleet suomalaisille tutuiksi maaliskuusta 2020 alkaen, ja niiden käyttö tuntuu lisääntyneen eksponentiaalisesti. Viranomaiset ja media viljelevät termejä tiheään, tavoitteena suojella suomalaisia koronavirukselta. Tavoite on ymmärrettävä ja oikea.
Sanoilla on kuitenkin väliä, koska ne muokkaavat ajatteluamme ja toimintaamme. Siksi ei ole yhdentekevää mitä sanoja käytämme. Ulkomaalaisesta tulee uhka, jos hän on kriisimaasta, ei-turvallinen ja levittää koronaa, ehkäpä kuolemaa.
Espanja rutto, Ranska kolera, …
Kansalaisuudesta riippumatta suomalaisella, chileläisellä ja espanjalaisella on sama mahdollisuus saada tai olla saamatta koronavirustartuntaa. Suomeen terveenä tuleva ulkomaalainen ei sairastuta suomalaisia. Suomalainen ei sen enempää vie virusta Australiaan, jos hän on terve täältä lähtiessään ja maahan tullessaan. Näitä tilanteita varten on korona-testit ja karanteenit, joita tulee noudattaa.
On aivan eri asia matkustaa rilluttelemaan rantalomalle kuin lähteä töihin tai opiskelemaan ulkomaille. Korona-aikanakin on mahdollista kansainvälistyä, opiskella ja tehdä töitä turvallisesti muualla kuin kotimaassaan. Digitaalisuus, niin kannatettava asia kuin onkin, ei korvaa aidoista kulttuurien välisistä kohtaamisista saatavia hyötyjä.
Suomi tarvitsee myönteistä asennetta kansainvälistymiseen korona-aikana
Koronakevään jälkeen havaittiin, että jo muutaman kuukauden 100% etäkoulu toi vakavia ongelmia monille lapsille, nuorille ja perheille. Oppiminen, mielenterveys, ruokailu ja hyvinvointi kärsivät liian monen ihmisen kohdalla.
Erilailla vakavaa on se, jos käännämme selkämme ulkomaalaisille koronan takia. Ulkomaalaisten kategorisointi vaarallisiksi taudinkantajiksi on populismia ja klikkiotsikointia. Seuraukset ovat kuitenkin vakavat pitkällä tähtäimellä. Suomella – eikä millään muulla maalla – ole varaa käpertyä sisäänpäin ja alkaa pelätä ulkomaalaisia.
Kuulimme lukion rehtorista, joka sanoi hyväksyvänsä kouluunsa vaihto-oppilaan, mutta ulkomaalaisena tämän tulisi käyttää maskia koko kouluvuoden ajan. Suomessa on jo kaupunkeja, joissa on kategorisesti päätetty, että sen lukioihin ei tänä vuonna oteta yhtään ulkomaalaista opiskelijaa. Olemme siis jo tilanteessa, jossa joillekin päättäjille ulkomaalainen on hankala ja vaarallinen, ja hänet voidaan helposti leimata, torjua ja siivota ulos. Montako askelta tästä on puhtaaseen ulkomaalaisvihaan ja rasisimiin?
Myös Suomen talouden kannalta on kestämätöntä, jos muukalaisviha ja -pelko ottavat ylivallan kouluissa ja yliopistoissa. Emme kovin pitkään voi keittää täällä sellua itse itsellemme.
Korona voitetaan solidaarisuudella, ei sulkemisella
Korona haastaa meidät kaikki ennen näkemättömällä tavalla elämän kaikilla sektoreilla. Vaikeina aikoina on entistä tärkeämpää pitää kiinni perusarvoista, kuten empatiasta, ihmisyydestä vaikka vapaan liikkumisen pitääkin nyt olla rajoitettua. Empatia on viime kädessä portti maailmanrauhaan.
Ei-suomalaiset ovat kanssakulkijoitamme, eivät vihollisia. Pelottelu ja mustamaalaaminen ovat siemenen kylvämistä rasismille ja konflikteille.
Korona voitetaan solidaarisuudella, ei osoittelemalla. WHO on alusta asti toistanut, että korona voitetaan solidaarisuudella. WHO on tuonut solidaarisuuden merkityksen myös rokotekeskusteluun: jos rikkaat länsimaat hamstraavat rokotteen, mitäpä se auttaa, jos puoli maailmaa on rokottamatta. Virus ei katso kansalaisuutta, ihon väriä tai äidinkieltä.
Maailmanrauhan edellytys on empatia ja kunnioitus
Haastamme Suomen viranomaiset, koulut, median ja kaikki suomalaiset pohtimaan omaa vastuutaan ja rooliaan siinä, millaista maailmankuvaa rakennamme sanoilla ja teoilla korona-kriisin aikana. On omissa käsissämme rakennammeko rauhaa vai avaammeko oven rasismille.
Koronavirus on uhkamme. Ulkomaalainen ei ole.
Toiminnanjohtaja, AFS Suomi ry
Hallituksen puheenjohtaja
