Jyväskyläläinen host-äiti ja lukion opettaja Leena Nummila on kirjoittanut AFS:lle blogia isäntäperhekokemuksestaan. Leena perheineen on toiminut isäntäperheenä vaihto-oppilaalle jo neljä kertaa. Viime lukuvuoden perheessä asui thaimaalainen Chanamon.
Kun vaihtari saapuu uuteen kotiin, on loppujen lopuksi ihan helppoa esitellä perheen säännöt ja sopia pyykinpesusta, mutta vielä kuukausienkin yhteiselon jälkeen törmätään tilateisiin, joissa ihmetellään puolin ja toisin: ”Miksi tuo noin tekee?”
Meillä kaikilla on paljon pieniä arjen tapoja, joihin olemme vain tottuneet. Kuten se lusikan tai haarukan paikka. Kahden kulttuurin kohtaamisissa syntynyt ihmettely on kuin peili. Vaihtari pääsee näkemään itsensä ja kulttuurinsa ulkopuolisen silmin, ja hän joutuu vastaamaan tämän tästä vaikeisiin kysymyksiin. Suomalaisten lempikysymyksiä tuntuvat olevan: ”Miksi tulit juuri Suomeen? Mitä ajattelet Suomesta?”
Arjen selviytymiseen tarkoitettu AFS:n kysymyslista on tosi kätevä, mutta jokaisesta perheestä löytyy myös sanoittamattomia normeja, joista pitäisi jotenkin osata kertoa. Esimerkiksi omassa perheessämme on tärkeää tervehtiä, kommunikoida, olla aloitteellinen, tehdä reippaasti kotitöitä ja pitää aikataulut, mutta pöytäpuheiden, siisteyden, ruutuajan ja herkkujen kanssa on vähän niin näin ja sinne päin…
Kaukaa tullut nuori tekee isäntäperheen aikaisempaa tietoisemmaksi siitä, mitkä asiat juuri heille ovat tärkeitä. Perhe ei ole ehkä ennen vaihtarin ihmettelyä huomannut, että perheenjäsenillä on tosi suuri tilan ja hiljaisuuden tarve, ja siksi on hyväksyttävää – suorastaan toivottavaa – vetäytyä illaksi omaan huoneeseen. Mutta naapurikodissa nuoren vetäytyminen saisikin vanhemmat huolestumaan.
Uskon, että kommunikoinnin ja läheisyyden kulttuurierot ovat suurempia eri perheiden kuin eri kansojen välillä. Isäntäperhe voi yrittää sanoittaa, osoitetaanko heillä välittämistä juttelemalla, auttamalla, kiusoittelulla, halaamalla, urheilemalla, kyyditsemällä, täydellä vapaudella vai jollain ihan muulla tavalla.
Puhuminen on joskus vaikea laji. Eräässä vaihtariperheessä nuori oli saanut moitteita siitä, ettei hän tehnyt riittävästi kotitöitä. Nuori ei ollut huomannut kysyä, miten hän voisi auttaa, eivätkä vanhemmat osanneet pyytää täsmällisesti: ”Kun biojäte on tähän asti täynnä, voisitko viedä pussin ulos vihreään astiaan ja laittaa uuden pussin tilalle?”
Toisessa isäntäperheessä vanhemmat eivät pitäneet vaihtarinsa runsaista viikonloppumenoista, mutta he eivät kehdanneet niitä ilman pätevää syytä kieltäkään. Lopulta perhe koki nuoren käytöksen epäkunnioittavana ja perheeseen sopeutumattomana, ja tilanne johti lopulta perheenvaihtoon. Poika ei tajunnut, että hänen olisi haluttu röhnöttävän enemmän kotisohvalla muun perheen kanssa, kun hän oli kotimaassaan tottunut viettämään liki kaiken vapaa-aikansa ulkona kaveriporukoissa. Ystävilleen poika ihmetteli: ”Miksi he eivät vain kieltäneet, kun kysyin lupaa mennä?”
Tyypillinen pettymysten syy ovat isot odotukset. Nuori on voinut perustaa mielikuvansa vaihtovuodesta Instagramissa näkemiinsä sosiaalisen päivänpaisteen kuviin, ja etsii elämänsä seikkailua – tai itseään. Suomessa hän voi järkytyksekseen huomata, etteivät tutut huolet ja stressin aiheet jääneetkään kotimaahan. Esimerkiksi suomalaisten kavereiden löytyminen voi tuoda vaihtarille paineita.
On tosi hienoa, että perhe saa valita mieleisen vaihtarin useiden nuorten joukosta, mutta samalla voi käydä niin, että nuoresta ehditään muodostaa vahva ennakkomielikuva. Odotettu urheilullinen Suomi -fani saattaakin näyttää kotisohvalla ihan tuiki tavalliselta puhelinta näpelöivältä nuorelta. Luonnollisesti nuori on paljon moninaisempi kokonaisuus kuin mitä mihinkään lomakkeisiin saa mahtumaan.
Jos hyvin käy, host -sisarukset ja vaihtari saavat paljon iloa toisistaan ja oppivat siinä sivussa uuden kielen. Joskus nuorten persoonat ja kiinnostukset eivät kuitenkaan istu yhteen, ja silloin oman kodin jakaminen ja arkioppaana toimiminen voivat ajan mittaan alkaa ärsyttää. Vaihtarin on hyvä olla koko perheen yhteinen projekti, ettei esim. yksi perheen teineistä joudu ottamaan tarpeettoman suurta aikuisen vastuuta.
Isäntäperhe voi joutua pohtimaan, onko heille ihan ok, jos vaihtari ei opi pitämään suomalaisesta ruuasta ja metsästä, vaikka äiti olisi eräopas ja isä huippukokki. Tai vaihtari voi joutua ratkaisemaan, onko hänelle ok, ettei saman ikäinen host-sisar halua uutta perheenjäsentä mukaan urheilujoukkueeseensa tai kavereiden luo. Perhe-elämään liittyy normaalistikin konflikteja, mutta jos ne paisuvat liian suureksi, perheenvaihto on mahdollinen. Sitä ennen kannattaa kuitenkin keskustella avoimesti AFS:n vapaaehtoisten avustuksella, ettei kyse olisi vain väärinkäsityksistä.
Omassa ruokapöydässämme keskustellaan ja väitellään päivittäin (myös isoilla kirjaimilla) uutisista, politiikasta ja taloudesta. Olimme aluksi varmaan melkoinen kulttuurishokki Chanamonille, sillä Thaimaassa samat aiheet ovat yleensä vaiettu tabu sotilasvallan vuoksi. Ja jos Suomessa nuoria kannustetaan kääntymään oma-aloitteisesti aikuisten puoleen ja kertomaan mielipiteitään, niin Thaimaassa teinin on osattava valita oikea puhetyyli aikuisen iän, sukulaisuussuhteen ja sosiaalisen statuksen perusteella. Merkkinä ”puhelupaan” aikuinen hymyilee lempeästi.
Teidän vaihtari voi tulla kulttuurista, jossa kunnioitusta tai kohteliaisuutta osoitetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi joissain maissa ei kiitetä lainkaan ruuasta. Useimmat suomalaisnuoret ovat varsin kypsiä ja varhain itsenäistyviä, joten 17-vuotias vaihtari voi vaikuttaa vuotta (jopa paria) nuoremmalta. Osa kauempaa tulevista nuorista ei ole juuri ollut tekemisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä heti tiedä, miten tälle ”muukalaislajille” tulisi puhua.
Jos toisen käytös ihmetyttää, sanallisista sammakoista huolimatta on parempi ottaa huolet suoraan puheeksi, kuin päätyä kuukausiksi luulemisen ja henkisen ummetuksen tilaan. Keskustelut auttavat tutustumaan, tottumaan, ymmärtämään ja kiintymään. Tutustuminen tarvitsee aikaa ja jaettua arkea, ja monesti juuri hankalien tilanteiden kautta tullaan oikeasti läheisiksi ja rakkaiksi.
Jos haluaisit kysellä tai jutella isäntäperhekokemuksista tai lukioarjesta, minulle voi hyvin laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]!
Katso tästä kaikki AFS:n isäntäperheohjelmat
