Soitan Jussi Niemeläiselle Facebook-puhelun. Helsingin Sanomien ulkomaan kirjeenvaihtaja asuu Moskovassa jo toista kertaa elämässään, joten haastattelu on järjestettävä soittamalla. Niemeläinen on toiminut kirjeenvaihtajana myös Riiassa, ja jos mukaan lasketaan vaihtovuodet, kertyy asuinaikoja ulkomailla useampiakin. Ensimmäinen niistä oli lukiovaihto Hongkongissa.
Lukuvuosi 1993–1994 alkoi Niemeläiselle paahtavan kuumana. Ennakkotietoa Hongkongista oli hankittu kirjaston matkaoppaiden avulla, mutta kostea kuumuus yllätti silti voimakkuudellaan. McDonald’silta ostettu pirtelö suli hetkessä ja helle iski kuin lyönti kasvoille.
Hongkong ei suinkaan ollut Niemeläisen ensimmäinen ajatus vaihtokohteeksi. Haaveissa siinsi Kanada, mutta AFS:n haastattelussa realiteetit tulivat vastaan. Kanadaan oli satakaksikymmentä hakijaa. Paikkoja oli jaossa kahdeksan. Juteltuaan Hongkongista palanneen vaihto-oppilaan kanssa Niemeläinen päätti vaihtaa kohdettaan ja nyt, kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin, Niemeläinen toteaa, ettei vaihtokohteella itse asiassa ole juurikaan väliä.
Päällimmäisenä vaihtovuodesta Niemeläisen mieleen on jäänyt ystävien kanssa vietetty aika. Hongkongilaisiin oli helppo tutustua. Valkoinen eurooppalainen vaihto-oppilas herätti mielenkiintoa ja lisäksi Niemeläisellä kävi tuuri: lukuvuoden alussa kouluun kerääntyi oppilaita eri oppilaitoksista, eikä klikkejä ollut ehtinyt syntyä. Sekaan oli helppo sujahtaa.
Kavereiden kanssa käytiin syömässä erilaisissa ravintoloissa ja toisinaan vaeltelemassa. ”Me olimme kaikki kilttejä”, Niemeläinen kertoo. Sosiaalinen elämä oli monessa mielessä kunnollista. Samoin oli kouluelämä. Hongkongilaisessa koulussa käytettiin koulupukuja, hierarkia oli näkyvää, sääntöjä noudatettiin ja koulupäivät aloitettiin usein uskonnollisella aamunavauksella.
Aasialaiset koulut tunnetaan kilpailuhenkisyydestään. Kysyn Niemeläiseltä, huomasiko hän hongkongilaisilla oppilailla olevan suurempia suorituspaineita kuin suomalaisilla ikätovereillaan. ”Koulun eteen nähtiin paljon vaivaa”, Niemeläinen kertoo. ”Olin keskiluokkaisessa koulussa, mutta sielläkin oppilaat opiskelivat paljon.” Korkealuokkaisissa kouluissa ero suomalaisiin kouluihin olisi todennäköisesti ollut vielä suurempi. Niemeläinen ei itse kokenut paineita menestymisestä vaihtonsa aikana, sillä hänen tavoitteensa vaihtoajalle olivat muita kuin akateemisia. Oppiakin silti hihaan jäi, ja esimerkiksi Kiinan historian opiskelu oli kiinnostava osa koulunkäyntiä.
Akateemisten taitojen sijaan, tai niiden lisäksi, vaihtoaika kasvatti erityisesti itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Niemeläinen kertoo, että Hongkongissa hän huomasi olevansa kykenevä lähtemään täysin uuteen ympäristöön ja luomaan sinne elämän sekä hankkimaan ystäviä. Myöhemmin lukion jälkeen opiskelemaan siirtyminen oli tästä syystä kenties helpompaa kuin ikätovereille.
”Vaihtovuoden jälkeen oli tunne, että muutan vain väliaikaisesti kotiin asumaan”, Niemeläinen kuvaa tuntojaan.
Niemeläisen on vaikea arvioida jälkikäteen, kuinka vaihtovuosi on vaikuttanut uraan. Monet taidot olisi ehkä voinut hankkia myöhemminkin, mutta vaihtovuoden ansiosta Niemeläinen koki, että luottamus omien jalkojen kantamiseen tuli hänelle ikätovereita nopeammin. Yksi asia Niemeläiselle on kuitenkin selvä:
”Vaihtovuoden vuoksi kansainvälinen ura tuntui mahdolliselta.”
Niemeläisen mukaan vaihto-opiskelussa on kyse taloudellisesta panostuksesta, joka kannattaa. Vaihtovuosi avartaa mieltä ja tuo vastaan kiinnostavia kokemuksia. Matkaan on kuitenkin tärkeää lähteä oikealla asenteella. ”Vaihto-oppilaan pitää olla aktiivinen, ja se voi olla raskasta, mutta vaihto-oppilaana tulee valmiiseen tilanteeseen ja vaihto-oppilaan on työnnyttävä siihen tilanteeseen”, Niemeläinen pohtii. Kuten kotimaassa, vaihtomaassakaan tuskin tulee parhaaksi ystäväksi kaikkien ihmisten kanssa. Sellainenkin tilanne on hyväksyttävä. ”Myös se on osa vaihto-oppilaskokemusta ja ihmisenä kasvamista”, Niemeläinen muistuttaa.
Viimeiseksi Niemeläinen vielä toteaa, että vaihtokohteessa pitää olla kiinnostunut paikallisesta kulttuurista ja ottaa opiksi. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä pureskelematta. Parhaimmillaanhan vaihtovuosi antaa eväitä nimenomaan oman ajattelun kehittämiseen.
Oletko sinäkin AFS-alumni? Lisää AFS-kokemuksesi LinkedIniin!
Lue Jussi Niemeläisen kirjoittamia artikkeleita Hesarista
