Jyväskyläläinen host-äiti ja lukion opettaja Leena Nummila kirjoittaa isäntäperhekokemuksestaan ja suomalaisesta koulumaailmasta. Leena perheineen on toiminut isäntäperheenä vaihto-oppilaalle jo neljä kertaa. Tällä hetkellä perheessä asuu thaimaalainen Chanamon.
Isäntäperheiden on hyvä hahmottaa, että oma lukiomme poikkeaa suuresti useimpien muiden maiden koulujärjestelmästä. Vaihtari on saattanut opiskella kotimaassaan useita vuosia saman tutun ja turvallisen porukan kanssa. Ja jos kyse on Aasian maista, yhdessä vietetään jopa 8-12 tuntia päivästä.
Suomen suurissa kurssimuotoisissa lukioissa nuori tekee itse oman lukujärjestyksensä, ja hän saattaa kohdata jokaisella kurssillaan aivan eri opiskelijat. Koulujen hyvinvointikyselyt paljastavat yksinäisyyden olevan varsin yleistä, mutta sen piilottaminen on entistä helpompaa älypuhelinten ansiosta. Kun nuori viettää paljon aikaa puhelimellaan kuulokkeet korvillaan, kukaan ei tule häiritsemään – paitsi opettaja.
Jos vaihtarin omassa koulussa ulkomaalaiset oppilaat olivat uteliaisuuden kohde tai suoranaisia julkkiksia, suomalaisten ilmeetön tyyneys voi tuntua hämmentävältä ja kurjalta. Perheessämme olleet vaihtarit kertoivat, etteivät suomalaiset tulleet juttelemaan heille oma-aloitteisesti, vaan vaihtarin piti tehdä itse keskustelualoite. Suomalaiset auttavat kyllä mielellään, kunhan apua vain uskaltaa pyytää.
Ellei samassa koulussa ole sisaruksia, vanhemmat voisivat pyytää tuttua nuorta avuksi koulun aloitukseen. Jos vaihtari on vähääkään ujompi, on suureksi avuksi, jos koulu voi järjestää hänelle oman tutorin. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on usein ryhmäytystuokioita ja tutustumisleikkejä, mutta koska vaihtarit saapuvat Suomeen vasta viikko tai pari lukuvuoden aloituksen jälkeen, he eivät ehdi näihin mukaan.
Koulun näkökulmasta vaihtarit ovat koululle sekä kulttuurista rikkautta että ylimääräistä korvauksetonta työtä. Riippuu paljon rehtorin ja opettajien hyvästä tahdosta, paljonko vaihtarille tarjotaan apua.
Hienoa, jos koulu huomaa hyödyntää näiden lahjakkaiden nuorten osaamista esimerkiksi teemapäinä ja kielten tuntien ”apuopettajina”.
Kouluväki muistaa ehkä selostaa Wilman käytön ja ruokalan rutiinit, mutta kulttuuritulkillekin olisi tarvetta! Vaihtari ei tiedä, miten juuri Suomessa otetaan ensimmäinen kontakti. Jos joku ei hymyile, mutta katsoo silmiin, haluaako hän jutella? Tervehditäänkö käytävällä kaikkia saman ryhmän opiskelijoita vai ainoastaan niitä, joiden kanssa on jo juteltu? Voiko mille tahansa luokan vapaalle tuolille istua? Mikä on hyvä aloitusrepliikki?
Suomalaisen vieruskaverin pieni hymy ja pyyntö lainata teroitinta voi olla jo merkittävä tutustumisyritys, ja olisi harmi, jos sen viesti jäisi huomaamatta! Jos koulussa on muita vaihtareita tai ulkomailta muuttaneita nuoria, heistä tuleekin usein ensimmäisiä kavereita.
Täällä vaihtarit oppivat, että vaikka kuinka jännittäisi, pitää olla itse reipas ja aloitteellinen, että ystävyyssuhteet pääsevät viriämään. Jos mahdollista, perheen kannattaa kartoittaa etukäteen myös paikkakunnan harrastusvaihtoehtoja. Aktiviteettien parissa edes kielimuuri ei estä uusiin ihmisiin tutustumista.
Lue lisää isäntäperhetoiminnasta
