Suomen AFS eri vuosikymmeninä


AFS:n toiminnan periaatteet ovat pysyneet samana vuosikymmenestä toiseen, vaikka moni asia on muuttunutkin. AFS:n entinen toiminnanjohtaja Jatta Erlund valotti eri vuosikymmenien trendejä ja niihin johtaneita syitä hänen toiminnanjohtajakaudellaan vuosina 1989- 2012 ja sitä ennen.


Jatta Erlund vietti oman AFS-vaihto-oppilasvuotensa 60-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa Connecticutin osavaltiossa Milfordin kaupungissa tunnin matkan päässä New York Citystä. Hän oli koulunsa ensimmäinen vaihto-oppilas. Suomen AFS:n toimistolla Jatta aloitti osapäivätyössä vuonna 1983. Hän vastasi kesäoppilaista ja järjesti hakijahaastatteluja. Syksyllä 1986 hän siirtyi kokopäiväiseksi hosting-koordinaattoriksi ja vuonna 1989 toiminnanjohtajaksi. Suomen AFS:n toiminnan lisäksi Jatta on ollut mukana monissa kansainvälisissä työryhmissä, esimerkkinä mainittakoon Management Council ja Network Development Committee sekä Placement Task Force. Vuonna 2012 keväällä hän jäi eläkkeelle pitkän ja ansiokkaan AFS-työrupeaman jälkeen, mutta on nykyäänkin aktiivinen AFS-vaikuttaja ja kuuluu Latvian AFS:n hallitukseen ja EFIL:in hallitukseen.


Kestosuosikki ja vuosikymmenten trendit

Ensimmäiset vaihto-oppilaat Suomesta aina 60-luvulle saakka lähetettiin ainoastaan Yhdysvaltoihin. Vuonna 1971 AFS:n Euroopan kattojärjestöksi perustettiin EFIL, ja sen myötä 70-luvulla alkoivat Eurooppa-vaihdot yleistyä. 80-luvulla alettiin saada paikkoja myös Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Pitkään Australiaan voitiin lähettää suuria opiskelijamääriä, sillä maalla ei vielä ollut ns. vastavuoroisuusperiaatetta. Paikkamäärät vähenivät vuosien varrella, koska maa on ollut hyvin tarkka siitä, että se lähettää yhtä paljon vuosioppilaita kuin se ottaa vastaan. Siksi paikkoja ei saada kovin paljon, vaikka halukkaita lähtijöitä olisi enemmän.

- Uuden-Seelannin ja Australian vaihdoissa ongelmana on ollut myös se, että maihin tulee paljon maksavia vaihto-oppilaita Japanista ja muualta Aasiasta. Oppilaat maksavat suuria summia suoraan kouluille, joten koulut vastaanottavat heitä mielellään ilmaisten vaihto-oppilaiden sijaan, Jatta kertoo.

80-luvulla myös Latinalaisen Amerikan maat alkoivat kiinnostaa. Yksi syy kiinnostuksen kasvuun lienee siinä, että kouluissa alettiin opettaa enemmän espanjaa. 2000- ja 2010-luvuilla toisaalta taas espanjan opetus on vähentynyt eivätkä Latinalaisen Amerikan lähtijäluvut eivät ole enää kasvaneet.

Japani on ollut suosittu maa jo pitkään. 90-luvulla sinne lähetettiin jo jonkin verran oppilaita, ja 2000-luvulla maa on ollut jatkuvasti suosittu, vaikka volyymit ovat jonkin verran vaihdelleet. Japanilainen kulttuuri -  manga ja anime - on kiinnostanut suomalaisia nuoria.

- Elokuva Lost in Translation herätti aikoinaan huomiota, mikä näkyi lähtijäluvuissa. Usein onkin niin, että pikkuasiat saattavat aiheuttaa heilautuksia. Esimerkiksi urheilukisat jossakin maassa saattavat näkyä seuraavan vuoden lähtijäluvuissa, Jatta mainitsee.

Luonnonkatastrofit tai hankalat poliittiset tilanteet saattavat taas aiheuttaa päinvastaista muutosta lähtijälukuihin.

Englannin- ja ranskankieliset maat ovat olleet suosittuja, ja Yhdysvallat on pysynyt vetovoimaisimpana maana kautta aikain, vaikka muita maavaihtoehtoja on koko ajan tullut lisää. Halukkaita lähtijöitä olisi aina enemmän kuin paikkoja on mahdollista saada.

- 2010-luvulla on saatu hanat auki Kiinaan ja Venäjälle ja toivottavaa on että suotuisa kehitys jatkuu maailmanpolitiikan jatkuvista muutoksista huolimatta, Jatta toteaa.

Suosikkimaat eivät kuitenkaan ole samoja joka maassa. Jatta Erlund on Latvian AFS:n hallituksen jäsen ja hän kertoo, että Latviassa Yhdysvaltojen suosio on laskenut, ja siellä on nyt enemmän paikkoja USA:han kuin lähtijöitä.

- Latviassa Ranska on suosittu maa. Euroopan suosion syynä lienee se, että eurooppalaisuus on ollut euron tulon myötä esillä, sanoo Jatta.

Lähtijämäärät

Pitkään AFS oli ainoa iso vaihto-oppilasjärjestö. YFU aloitti toimintansa vuonna 1958, ja vasta 80-luvun alkupuolella tulivat kaupalliset kilpailijat. Suurimmat sending-volyymit olivat 1990-luvulla, koska tuolloin USA vastaanotti nykyistä paljon enemmän oppilaita Suomesta.

Suomi isäntämaana

Suomesta lähetettiin vaihto-oppilaita jo 40-luvun lopulla, mutta Suomeen vaihto-oppilaita alkoi tulla vasta paljon myöhemmin.

- Suomeen tuli kesävaihto-oppilaita jo 60-luvulla, mutta vain muutamia vuosivaihto-oppilaita.

Meitä suomalaisia usein ihmetyttää, miksi vaihto-oppilaat haluavat tulla Suomeen, eikä Suomi toki aina olekaan oppilaan toivelistalle ensimmäisenä, mutta monia kuitenkin kiehtoo tämä pohjoinen kotimaamme usein sään, luonnon tai populäärikulttuurin takia.

- Innokkaita Suomeen tulijoita on ollut Italiasta, Thaimaasta ja Japanista. Saksalaisia esimerkiksi on tullut metallimusiikin perässä, Jatta mainitsee.

Ilman vapaaehtoisia 400 vaihto-oppilasta ei voitaisi lähettää

Jatta korostaa vapaaehtoisuusverkoston tärkeyttä järjestölle.

- Emme voisi lähettää ja vastaanottaa 400 oppilasta, jos ei olisi paljon vapaaehtoisia, kuten Suomessa on ollut. 60-luvulla ei ollut paljon muuta kuin Helsingin yhdistys. Tampereen paikallisyhdistys perustettiin 60-70 -luvun taitteessa.

Vasta 80-luvulla alettiin kiinnittää huomiota siihen, että paikallisyhdistyksiä tarvitaan lisää. Lisäksi ymmärrettiin, että piti järjestää kunnon vuosikokoukset, joissa jäsenet saavat tavata toisiaan ja mahdollisuuden äänestää ja vaikuttaa asioihin. Italia on hyvä esimerkki siitä, miten toimivilla paikallisyhdistyksillä on suuri merkitys. Toimivat ja elinvoimaiset paikallisyhdistykset ovat myös Suomen AFS:n elinehto nyt ja tulevaisuudessa.

- Yhä enemmän suomalaisten nuorten pitäisi viettää vuosia ulkomailla. Nyt EU:hun näyttää olevan tunkua ja on havaittu, että suomalaiset pystyvät siellä vaikuttamaan. On tärkeää, että on ollut ulkomailla opiskelemassa. Nuoret pitää saada suuntaamaan ulkomaille.