Raumalta Nurmijärvelle - Kulttuurishokki

Hanna Tanskanen muutti opintojen perässä Raumalta Nurmijärvelle. Hänen ensimmäiseen vuoteensa on mahtunut paljon samoja tuntemuksia kuin mitä hän kävi läpi vaihto-oppilasvuotensa aikana. Tällä kertaa hänen ”vaihtovuotensa” vaan kestää pidempää kuin kymmenen kuukautta.



The Honeymoon Phase


Vuoden 2011 kevät. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen ammattikorkeakouluhaun ja minut on valittu opiskelemaan kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman yhteisöpedagogiksi Nurmijärvelle. Perhe, sukulaiset ja ystävät päivittelevät miksi minun pitää mennä opiskelemaan niin kauas. Matkustusaikaa Raumalle kertyy 219 kilometriä eli kolme tuntia ja viisi minuuttia Google Mapsin mukaan. Minua jännittää nyt enemmän kuin vaihto-oppilaaksi lähteminen Saksaan vuonna 2007.

Odotan uutta kotia, tulevaa koulua ja uusia ystäviä. Kuvitelmissani ovat mielikuvat koulumenestyksestä ja hauskanpidosta uusien kavereiden kanssa. Olen kuitenkin surullinen hyvästellessäni perheeni, ystäväni ja poikaystäväni tietäen, että tapaamme lähes kuukausittain.

The Irritation Phase


Aluksi elämä asuntolassa tuntuu upealta ja opiskelujen alkua värittävät lukuisat juhlat. Tutustun uusiin ihmisiin ja elämä hymyilee. Alamäki alkaa noin kahden kuukauden jälkeen. Väsyttää ja kaikki ottaa päähän. Raumalaisuuteni ei jää keneltäkään huomaamatta murteeni takia. Minulla on järkyttävä koti-ikävä. Tunnen itseni yksinäiseksi ja saan kiukkukohtauksia tyhjästä. Opiskeluni rullaavat tasaiseen tahtiin, mutta olen silti hyvin onneton. Elämä Nurmijärvellä on muuttunut rutiiniksi. Elämä kahden kaupungin ja sosiaalisen median välitykselle ei toimi ja huomaan olevani oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Vaihto-oppilasvuoden tuomien oppien myötä ymmärrän, että minun on toimittava.

The Adjustment Phase


Päätän ottaa selvää uuden kotikuntani tapahtumista. Jonkun asteisessa tiedottomuudessa päivitän uudet yhteystietoni myös AFS:ään. Riemastun kun saan eräänä päivänä sähköpostia Keski-Uudenmaan paikallisyhdistyksestä.

- Tässä on oman paikallisyhdistyksesi syksyn ohjelma, johon olet tervetullut mukaan, kirjoitti silloinen Keski-Uudenmaan AFS:n puheenjohtaja Iina Sorvari.
Tuntui huikealta saada yhteys paikallisiin. En vielä ymmärtänyt kuinka tärkeä henkireikä AFS:stä tulee minulle ja kuinka paljon paikallisyhdistyksen toiminta auttaa minua sopeutumisessa.

Kulttuurishokin jälkeen alkaa sopeutuminen


Tunnistitko itsesi edellä olevasta tekstistä? Kävin läpi kulttuurishokin ja sopeutusprosessin vaikka olin Suomen rajojen sisäpuolella. Käsitän miten paljon tämä sopeutuminen muistuttaa minua vaihto-oppilasvuodestani. Uuteen sopeutumiseeni kului vuoden verran, joten sain itseni ymmärtämään miten kovan paineen alla vuosi- ja lukukausivaihto-oppilaat maailmalla ja Suomessa ovat. Iloitsen, että tämä ”vaihtarivuoteni” kestää pidempää. Onneksi on AFS!

Olen saanut hyviä ystäviä paikallisyhdistyksestä, joka otti minun huomaansa ja auttoi minua sopeutumaan. Leikit ja pelit ovat vaihtuneet hieman vastuullisempiin tehtäviin. Voin kasvaa ja kehittyä AFS:n osana ja AFS kasvaa ja kehittyy minussa. AFS:ssä pystyn toteuttamaan itseäni kulloisenkin elämänvaiheeni mukaan vaihto-oppilaana, yhdyshenkilönä, vapaaehtoisena,
jäsentiedotteen kirjoittajana, paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja toivottavasti myös tulevaisuudessa isäntäperheenä.

AFS on antanut minulle todella paljon myös opiskelujeni ja ammatillisen kehittymisen kannalta. Minulle AFS on kuin iso perhe, jossa on aina paikka minne mennä olinpa missä päin maailmaa tahansa. Olen hyvin kiitollinen kaikesta saamastani, joka kannustaa minua antamaan jotain takaisin.