Perheiden kokemuksia

Kaipaatko lisää tietoa isäntäperheen arjesta? Täällä voit lukea isäntäperheidemme kokemuksista. Jos haluat kuulla lisää, pyydä AFS-toimistosta lähelläsi asuvan isäntäperheen yhteystiedot.

Ruokapöydässä kerralla koko maailma edustettuna

Opettelimme kolmasluokkalaisen poikamme kanssa maanosia: Pohjois-Amerikassa asuu Clem ja Etelä-Amerikassa Audrey ja Pilar. Afrikasta löytyy vaihtarityttömme Noha perheineen ja Australiasta Hayley. Aasiassa asuu vaihtaripoikamme Deniz ja koko hänen perheensä, Euroopassa Ruben, Amira, Vinzenz, ja Martin. Huomasimme, että onpa maailma pieni, tuttuja löytyy joka puolelta! Ruokapöydässämme on ollut kerralla koko maailma edustettuna. Koko perheen kielitaito ja erilaisten kulttuurien ymmärtäminen on kasvanut ilman, että on tarvinnut lähteä edes pois kotoa,  Ja nyt matkatkin voi suunnitella niin, että voi samalla tavata ystäviä. Heitä on löytynyt myös lähempääkin; AFS ja paikallisyhdistystoiminta yhdistää meidät isäntäperheet, vapaaehtoiset ja vaihtarit yhteiseen hauskaan toimintaan!

Sirpa Koskinen

Hän on meidän italianpoika

Naapurillamme oli ollut useita vaihtareita jo aikaisemmin, mutta itse emme olleet vaihto-oppilaan ottamista miettineet. Naapuri tuli käymään ja näyttämään Stefanon papereita ja kysyi voisimmeko harkita vaihto-oppilaan ottamista. Nämä kesävaihtarithan ovat Suomessa vain 6 viikkoa. Naapurillemmekin kuulemma tulee tyttö Italiasta. Stefano oli vielä ilman isäntäperhettä ja päätös piti tehdä nopeasti, koska vaihtareiden saapuminen oli aivan kohta. Pikaisen pohdinnan jälkeen suostuimme.

Olimme vastassa Stefanoa Tampereen rautatieasemalla. Hän ei tiennyt miltä me näytämme, koska emme ennättäneet lähettää kuvia ja kirjettä. Me tunnistimme kesäpoikamme heti ja kotimatka sujui kysellen ja Suomesta kertoillen.

Viikonloppuisin ja arki-iltoinakin teimme pieniä matkoja. Kävimme mökillämme, miesväki teki kanoottiretkiä ja kävimme sienessä. Näytimme hänelle Tamperetta. Stefano oli auttavainen ja kiltti poika. Hänellä ja pojallamme Juhanilla oli yhteinen harrastus, partio. Juhanista ja Stefanosta tuli heti kaverit, Stefano viihtyi alusta alkaen meidän perheessämme kuin kotonaan.

Kun sitten tuli aamu, jolloin hän lähti meiltä, se oli ”synkkä” päivä meille kaikille. En tiedä kuinka olisin voinut hyvästellä häntä ja toivottaa hyvää kotimatkaa, jos hän olisi viipynyt pidempään. Kirjeet alkoivat kulkea Suomen ja Italian välillä tasaiseen tahtiin ja seuraavana kesänä huomasimme olevamme matkalla Stefanon kotiin Cremaan. Olimme kaikki sitä mieltä, että välimatka Suomen ja Italian välillä ei ole pitkä ja voimme tavata toisiamme. Sehän on toteutunut hyvin, sillä Stefano ja hänen perheensä on käynyt Suomessa kolme kertaa. Me olemme käyneet Italiassa yhteensä kuusi kertaa. Toisinaan isolla, toisinaan pienellä porukalla. Tänä syksynä olimme Stefanon ja Claudian häissä Italiassa. Stefano on kuulunut meidän suomenperheeseemme jo 11 vuotta! Hän sanookin olevansa meidän italianpoika!

Birgitta Puisto

Vaihtarit ovat tulleet jäädäksen meidän perheen arkeen

Päätimme noin 2 vuotta sitten, että voisimme ottaa meidänkin perheeseen vaihtarin. Niinpä otin yhteyttä AFS:n toimistolle ja sain tunnukset nettiin. Olihan se kuin koiranpentua olisi etsinyt. Kuvia oli paljon, ja jokaisesta oppilaasta lyhyt kuvaus. Emme uskaltaneet heti lähteä "leikkiin" mukaan kuin puoleksi vuodeksi. Otimme chileläisen tytön ja sitten alkoi jännittäminen. Kun vihdoin päivä, jolloin Laura saapuisi, alkoi lähestymään, samalla perhosten määrä vatsassa lisääntyi. Tottakai meidän piti päästä lentokentälle tyttöä vastaan. En antaisi sitä jännittämisen tunnetta pois mistään hinnasta. Kun vaihtareita alkoi saapumaan portista, olo oli sanoinkuvaamaton. Saimme uuden perheenjäsenen.

Alku oli hankalaa, koska meillä ei ollut yhteistä kieltä. Kuljimme ensimmäiset pari kuukautta sanakirja kädessä. Etsimme sanoja puolin ja toisin, ja pikkuhiljaa kaikki alkoi sujumaan. Toki ongelmia välillä oli, mutta kokemus oli niin positiivinen, että kun Laura lähti takaisin kotiin tammikuun lopulla, olimme jo kovaa kyytiä ottamassa uutta. Kuitenkin päätimme, että emme halua enää puolen vuoden vaihtaria, koska aika, jonka saimme Lauran kanssa viettää, oli liian lyhyt. Joten etsimme tyttöä koko vuodeksi. Tällä kertaa löysimme tytön Thaimaasta. Aloimme välittömästi pitää häneen yhteyttä ja sähköposteja vaihdettiin päivittäin.

Kun Kel vihdoin saapui, oli kuin olisimme tunteneen jo vuoden. Kaikki sujui hienosti, koska kieliongelmiakaan ei ollut. Kel sopeutui meidän perheen elämään pikkuhiljaa ja otti paikkansa meidän perheessämme. Meidän perheessä halitaan paljon, joten tämänkin tavan hän omaksui nopeasti. Luulen, että vaihtarit ovat tulleet jäädäkseen meidän perheen arkeen. Minä olen ajautunut pikkuhiljaa aina vaan enemmän ja enemmän AFS:n toimintaan, mutta päivääkään en ole katunut. Meidän lapset ovat olleet tyytyväisiä, koska tottakai vaihtareiden myötä kielitaito on parantunut. Jopa meidän isäkin, joka ei ole osannut sanaakaan englantia, on oppinut jo jotain. Nyt kun elämme jo maaliskuuta, meillä kotona puhutaan vain suomea. Vähän haikeana jo ajattelemme kesäkuuta, kun Kel lähtee kotiin, mutta samalla odotamme syksyä ja Jenniferin saapumista.

Tarja Jussila

Olen nonna, grandmother, abuela ja mummu

Tulimme mukaan AFS-toimintaan isäntäperheeksi jo parikymmentä vuotta sitten. Muistaakseni vuonna 1989 tai 1990, jolloin meille tuli ensimmäinen poika Uudesta-Seelannista. Meidän piti "houstata" Italian poika, koska minua kiinnosti kovasti italian kieli ja olin opiskellut sitä. En siis halveksi motiivia ottaa vaihtari kielen vuoksi, vaikka opinkin melko nopeasti, että tämä kulttuurivaihto on paljon muuta ja ensisijaisesti sitä muuta. Meille tulevaksi aiotulle italialaiselle tuli esti ja Helsingin toimiston ehdotuksesta muutimme mielemme ja otimme 16-vuotiaan pojan oman samanikäisemme kaveriksi. Vuosi oli täynnä 16-vuotiaiden järjestämiä yllätyksiä, jolloin hihatkin paloivat useamman kerran, mutta mukavaa oli. Tyttäremme oli silloin 7-vuotias, eikä milloinkaan aikonut lähteä vaihtariksi minnekään, mutta oli innoissaan uusista sisaruksistaan.

Seuraavana vuonna meille ehdotettiin Italian tyttöä ja niin meille tuli tytär Milanosta pieneen kylään. Voivoi, ahdistuihan hän tähän maaseudun rauhaan, mutta tottui kuitenkin melko nopeasti ja ihastui Suomen koulumaailmaan ja suomalaisiin niin, että asuu edelleen Suomessa ja on täällä naimisissa. No näistä parista vaihtarista lähti sitten se halu "houstata" aina vaan uudelleen. Meidän 11 vaihtarista puolet ovat tulleet omasta hakemuksesta ja puolet perhettä vaihtaneina.

Nuoret ovat tulleet Uudesta-Seelannista, Venezuelasta, Italiasta, Brasiliasta, Columbiasta, Belgiasta ja Usasta. Lisäksi olemme "houstanneet" lyhyen aikaa vaihtareita Chilestä, Costa Ricasta ja Sveitsistä. Näitä viimeisiä en oikein täydellä sydämellä laske omikseni, koska heillä on ollut hyvin syvät suhteet varsinaisiin isäntäperheisiinsä ja perheemme on ollut heille perheenä vain olosuhteiden pakosta viikosta puoleentoista kuukauteen.

Koko tämä AFS-toiminnassa mukana olo opetti monenlaisia asioita: mm. sen, että nuoret ovat samanlaisia kaikkialla, vaikka ovat kaikki eri luonteisia. Heidät on vain hyväksyttävä sellaisina kuin ovat. Perheen vaihtajista suurin osa ymmärsi jälkeen päin, että olisi voinut jatkaa alkuperäisissä perheissään. Monella oli vain pieniä väärinkäsityksiä, joista syntyi lumipallovyöry, kun asioista ei puhuttu ajallaan.

Vaihtarit ovat opettaneet myös paljon omasta kulttuuristamme ja ymmärtämään sen eroja muuhun maailmaan. Opin myös sen, että aina pitää puhua. Pitää puhua vaikka on pohjalla vain lukion kolmen vuoden englanti. Jos saat itsesi ymmärretyksi, kaikki on ok. Pääasia on, että puhuu ja puhuu asiat juuri silloin kun jossakin mättää. Muussa tapauksessa asia pahenee.

Tyttäremme halusikin sitten myöhemmin vaihtariksi ja pääsi Venezuelaan. Meistä tuli oikein Etelä-Amerikka faneja koko perheestä.

AFS-elämä on ollut rikasta niin "hosting" puolella kuin järjestötoiminnassakin. Olen ollut Tampereen yhdistyksessä mukana myös lähes 20 vuotta. Usean vuoden ajan puheenjohtajana aina tarvittaessa. Yhdyshenkilönä useille vaihtareille. Olen päässyt nuorten ryhmän kanssa Italian orientaatioleirille mukaan, mikä oli mahtava kokemus. Olen myös ollut mukana järjestämässä äitivaihtoa Espanjaan kymmenen vuotta sitten. Sieltäkin jäi ystäviä.

Monet vaihtarilapsistamme ovat nyt naimisissa ja heillä on lapsiakin, joten olen "nonna", "grandmother", "abuela" ja mummu. Löysin juuri Facebookista meidän Uudenseelannin Melanien, joka oli meillä 90-luvun alkupuolella. Hän esitteli lapsensa ja alkoi myös pitää yhteyttä. Koko ajan muutama vaihtarilapsemme on pitänytkin yhteyttä ja olemme vierailleet toistemme luona mm Venezuelassa, Columbiassa ja Italiassa. Elämä AFS:ssä on siis todella rikasta ja antoisaa.

Voin vielä kertoa sen, että vaikean sairauteni aikana AFS-järjestössä mukana olo auttoi pahimman yli. Oli jotain positiivista mitä ajatella. Ei tarvinnut miettiä itseään!

Maija Nykänen, Maija-mummu Tampereen paikallisyhdistyksestä – mukana edelleen!

Suomessa olleet vaihtarit kertovat

Kiitos , moikka. It was the key words in finland. I knew it before going to finland but of course I was pronouncing them totally wrong. September 11th was the day leaving my family in Egypt and heading to Finland thinking on my way about the coldness of Finland. Afterwards I recognized that I was wrong about it being cold as the people around you make it warm and lovely. The memory of arriving to Helsinki airport is still vivid in my mind as if it was yesterday. Getting out of the airport was so anxious for me as it was 7 degrees and I just left Egypt the same day where is was 23 degrees there. I attended the first camp in Helsinki the same day I arrived to Finland. I was so overwhelmed meeting lots of exchange students from different countries as it was really awesome, having lots of fun together, sharing many projects together.

Ulvila was the city I stayed in for the whole year. It is the most beautiful place with its great nature, pleasant atmosphere and pollution free air and water. Throughtout my whole year I felt so proud of my country .The reason is almost every single people in Finland were really interested about my culture. When I was doing my presentations in different schools a lot of people did not really know about Egypt and its culture before. But to say the truth of course they knew about our history. But they got lots of wrong stereotypes about us. That was my challenge, to explain how interesting my culture is, and Egyptian lifestyle which is different from Finnish lifestyle. I could still remember when I went with my host family to Lapland experiencing lots of enjoyable stuff there with its winter twilight and Northern Lights. I practiced skiing, cross county skiing, skating for the first time in my whole life. It was so hard at the beginning but afterwards I became a professional in most of them. I spend the most perfect time with my friends at school and I loved the Finnish schools system. My school friends used to teach me Finnish words and they showed me famous Finnish food like makaroonilaattikko, delicious pulla, lihapullat, ruisleipä, poro...

All in all, coming here has made me a better person than before and has opened my eyes wider to great new horizons. I am more the person I always wanted to be. I learned how to relate to other people better and to understand others’ culture better. I learned that the world is much smaller than I once believed. I would like to take this opportunity to thank my teachers, ms. Liza Veticala , Ms Antilla , Ms Satu for all the help they have given me to make this year so memorable. Thanks also to our principal for allowing me to attend school here. My special thanks to all the students who took the time to help me make the adjustment to a finnish school. Of course, most of all I want to thank my host family for taking me into their home and for loving me. I was a part of the family. My family has learned about me and Egypt. They all have given there support to me not to make me feel with any home sickness.

Noha Mahmoud, Egypt