Ecuador on seikkailu ja haaste. Läsnä on tuhatvuotinen historia monine heimoineen, ja kulttuuri kannattaa ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Kaikkien tuntemia alueita Ecuadorissa ovat ainakin Andien vuoristo ja Galápagos-saaret, ja maasta noin puolet on metsän peitossa. Ecuadorissa, ja etenkin Galápagos-saarilla, on paljon endeemisiä eläin- ja kasvilajeja, eli kyseisiä lajeja tavataan vain siellä.

Ecuadorilainen kulttuuri on lopputulos alkuperäisväestön ja eurooppalaisten siirtolaisten tapojen kohtaamisesta. Perhe on ecuadorilaisille äärimmäisen tärkeä, ja myös vaihto-oppilaan odotetaan viettävän aikaa kotona perheen parissa eikä olla omassa huoneessaan koko iltaa. Ecuadorilaiset ovat yleensä ottaen sosiaalisia, ja ihmisiin tutustuminen on helppoa. Paikalliset nuoret viettävät myös paljon aikaa keskenään, tanssien, elokuvia katsellen tai vain hengaillen. Monissa ecuadorilaisissa perheissä on palvelijatar, jonka asema perheessä vaihtelee perheen mukaan.

Vaihtoon lähtijälle on hyödyllistä opetella ennen lähtöään ainakin espanjan alkeet, sillä ecuadorilaisten englanninkielen taito on yleensä puutteellinen. Kielen tunteminen etukäteen helpottaa sopeutumista.

Lisätietoja Ecuadorissa vaihto-oppilaana olemisesta voit kysyä Saara Sonniselta ([email protected]). 

Ilona Ahlström:

“Päädyin valintaan “Ecuador” uteliaisuudesta. Vielä ennen haastattelua olin varma, että haluan Jenkkeihin, mutta haastattelussa AFS:n vapaaehtoiset kertoivat minulle myös muista vaihtoehdoista, enkä enää ollutkaan niin varma, haluanko lähteä Jenkkeihin.Perheeni ja ystäväni kauhistelivat ja ihmettelivät aikansa päätöstäni lähteäkin Eduadoriin, mutta loppujen lopuksi hyväksyivät sen

En osannut espanjaa kovinkaan paljoa lähtiessäni. Olin käynyt kolme espanjankielen kurssia lukiossa, mutten juurikaan ollut panostanut kieleen. Isäntäperheeni puhui englantia ja aloitimme tutustumisen englanniksi. Noin kuukauden jälkeen pyysin itse, jos voisimme vaihtaa espanjaan ja niin siitä tuli arkikieli.

Minulla oli vaihtoni aikana kolme isäntäperhettä, asuin jokaisessa noin 3-4 kuukautta. Olen vieläkin yhteydessä kaikkiin perheisiin ja lähdin perheistä hyvissä väleissä. Ensimmäinen vaihto oli pelottavaa, mutta oikea ratkaisu. Kun perhettä piti vaihtaa uudestaan, oli se jo paljon helpompaa. Kaikki kasvatti. Jokaisesta perheestä opin uusia asioita ja jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen kaikkiin vaihtoihin, sillä sain olla osa kolmea ihanaa perhettä.

Ecuadorin luonto on hyvin monipuolinen. Asuin itse suuressa rannikkokaupungissa ja oli jännittävää nähdä, miten erilaista elämä oli pienissä vuoristokylissä. Kulttuuri oli erilaista eri kaupungeissa niin kuin myös puheen aksentti. Vuoden aikana AFS järjesti vapaaehtoisia retkiä Galapagos-saarille ja Amazonian sademetsään. Kaikista hienointa oli nähdä eläimiä luonnossa: papukaijoja, käärmeitä, delfiinejä, haita, sammakoita, apinoita ja tietenkin jättiläiskilpikonnia!

Ecuadorissa vallitsee kaksi vuodenaikaa; kuivakausi ja sadekausi. Ensimmäiset kuukaudet vaihtovuodestani olivat kirkkaita, ei sateen pisaraakaan. Se oli todella outoa. Kun noin kolmen kuukauden jälkeen yhtenä iltapäivänä alkoi tihuttamaan, juoksin ulos ja ihmettelin sadetta ja vielä enemmän ihmettelin sitä, että minulla oli ollut ikävä sadetta. Sadekaudella tosin tuli taas ikävä kuivuutta, joissakin kaupungin osissa täytyi kahlata tien yli.

Koska Ecuador sijaitsee päiväntasaajalla, oli lämpötila lähes sama koko vuoden. Rannikolla normaali päivän lämpötila oli noin 30 astetta. Käytin kotona shortseja ja t-paitoja, mutta kaupungille ja kouluun mentäessä piti olla pitkät housut. Aluksi syysvaatteitten käyttäminen paahteessa oli inhottavaa, mutta siihen tottui nopeasti. Kun olin asunut Guayaquilissa 2 kuukautta matkustimme perheeni kanssa Quitoon, vuoristokaupunkiin. Huomasin täriseväni kylmyydestä ja vilustuin heti ensimmäisen yön jälkeen. Kysyin, onko täällä pakkasta? Lämpömittari näytti +18 astetta, Suomen kesää, ja tärisin kylmyydestä. Minusta oli tullut rannikkolainen!

En aluksi pitänyt ruuasta, mutta totuin siihen. Oma äitini Suomessa laittaa todella hyvää ja monipuolista ruokaa ja nirsoilin ehkä tämän takia aluksi. Huomasin nopeasti perunan puuttuvan. Riisiä oli aina, olit sitten missä kaupungissa tahansa. Arkiruokaan kuului yleensä puoli lautasellista riisiä ja lopun lautasesta täyttivät pavut, kana tai liha sekä banaani. Kalaa syötiin yleensä vain rantakaupungeissa. Salaatin määrä vaihteli eri perheissä eikä se ollut ehkä niin tärkeää kuin täällä. Söin banaania joka päivä, mutta en perinteisellä tavalla kertaakaan vaihtoni aikana. Banaanit oli aina jollakin tavalla valmistettuja, yleensä paistettuja ja suolaisia ja todella hyviä.

Minulla oli vaihtoni aikana paikallisia ystäviä, mutta läheisimmät ystäväni olivat muita vaihto-oppilaita. Emme kuitenkaan lähes koskaan hengailleet vain keskenään, vaan joukkoon kuului aina host perheen serkkuja ja sisaruksia, koulukavereita, salikavereita, poika- ja tyttöystäviä tai naapureita. Vietimme aikaa yleensä ostoskeskuksissa ja toistemme kodeissa. Muiden vaihto-oppilaiden kanssa jakaa todella paljon samoja asioita ja minulle vaihtariystäväni olivat paras tukiverkosto vaihtovuoteni aikana.

Koulu oli jännittävä ja erilainen kokemus. Kouluissa käytettiin koulupukuja, jotka oikeastaan helpottivat kaikkea, ei tarvinnut miettiä mitä pukea. Useissa kouluissa meikkaaminen ja kynsilakan käyttö oli kiellettyä ja hiukset piti olla kiinni. Pojilla piti olla lyhyet hiukset ja partaa ei saanut kasvattaa. Maanantaiaamuisin kokoonnuttiin pihalle riveihin ja laulettiin Ecuadorin kansallislaulua. Muina aamuina rukoiltiin ja kuunneltiin puheita.

Kävin kahta koulua, yksityistä ja julkista. Se, että sain nähdä molemmat oli rikastuttava kokemus. Yksityisen aloittaessani kauhistelin sitä, miten perheet maksavat jopa 400 euroa kuukaudessa tästä – Suomessa se olisi ollut köyhä koulu –  mutta aloittaessani julkisessa huomasin miten erilaisia julkinen ja yksityinen ovat. Yksityisessä ehkä käytettiin vielä piirtoheitintä, mutta julkisessa koulussani oli vain maalattia ja ikkunoiden sijasta aukot seinissä. Julkinen koulu oli yksi parhaimpia kokemuksiani. Se opetti minulle arvoista. Luokkatoverini jakoivat kotona huoneensa 10 muun kanssa eivätkä olleet koskaan kuulleet sanaa Netflix. Englannin opettaja ei osannut puhua englantia ja pyysi minua korjaamaan kokeita. Heillä ei ollut rahaa, mutta heillä oli suurimmat sydämet, mitä olen tuntenut. He ottivat minut lämpimästi vastaan ja halusivat oppia suomea ja vastailin joka päivä satoihin kysymyksiin: Mikä on lempivärisi? Miten sanotaan kissa suomeksi? Tykkäätkö enemmän kanasta vai kalasta? Vietin julkisessa koulussa vain kaksi viikkoa, mutta tutustuin useampaan ihmiseen kuin yksityisessä koulussa ollessani.

Ecuadorilaiset muutenkin ovat ihania. He ovat ystävällisiä ja sosiaalisia. Pidin kulttuurista heti alusta alkaen, siihen oli vain vähän vaikea päästä aluksi mukaan. Ihmisiä tervehditään poskisuudelmilla lähes aina. Saatoin saapua esimerkiksi illanistujaisiin jossa oli 20 ihmistä, joita en ollut koskaan tavannnut ja kulttuuriin kuului mennä antamaan poskipusu kaikille, nimeä ei tarvinnut välttämättä kertoa, tervehtiä vain. Aluksi tuntui oudolta jos esimerkiksi hostäiti yhtäkkiä silitti tai ystävä kosketti olkapäätä. Jos käveli lähikioskille, toivotettiin kaikille vastaantuleville naapureille hyvää päivää. Oli myös normaalia jutella taksikuskin ja tuntemattoman kanssa parisen minuuttia. Ajan myötä kulttuurista tulee luontevampaa.

Ennen arvostin sitä, että suomalaiset “jättävät rauhaan”, mutta rakastuessani lattarikulttuuriin on Suomessa eläminen välillä tuntunut yksinäiseltä. Ei ole enää normaalia halailla kaikkia ja puhua kaikille, hymyillä vastaantulijoille. Täällä myös mietin enemmän, mitä sanon, mitä teen, mitä puen päälle. Jos suomalaisten pitäisi jotain oppia ecuadorilaisilta, olisi se ehkä rentoutumista. Rennompaa otetta elämään. Pienistä asioista nauttimista ja arjesta iloitsemista. Huomaan täällä odottavani aina jotain; viikonloppua, lomaa, kesää, lukion päättymistä, ulkomaanmatkaa. Ecuadorissa elin ja nautin päivä kerrallaan.

Vaihtokokemus ja Ecuador muuttivat minua. Se, että lähtee vaihtoon muuttaa. Sinne lähtee yksin ja tutustuessa kaikkeen uuteen tutustuu itseensä. Se, että näkee itsensä yksin, yksin omana parhaana kaverina. Siinä ei ole äitiä tai parasta kaveria. Siinä lähtee itse nollasta rakentamaan ja kokoamaan elämää ympärilleen. Se on todella opettava kokemus elämästä ja siinä huomaa, millaisiin ihmisiin tutustuu. Kaikki on jotenkin omaa kun ei ole omaa perhettä tai kavereita kertomassa mielipiteitä. On sanoinkuvaamatonta jättää kaikki ja rakentaa elämä ympärille vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten kanssa. Opin avaamaan sydämeni uusille ihmisille ja asioille. Jokainen vastoinkäyminen kasvatti minua ja nykyisin asiat, jotka tuntuivat vielä pari vuotta sitten suurilta ja pelottavilta, ole enää ollenkaan niin suuria ja pelottavia.”

Ruoka

Tyypillinen ecuadorilainen ruokavalio on hyvin lihapainoitteinen. Lihan ohella syödään riisiä, perunaa, nuudeleita tai vihanneksia. Pavut ja ruokabanaanit ovat myös suuri osa dominikaanista keittiötä.

Explore the Programs Available in Ecuador